Etusivu

Johdanto - Mitä on etiikka?

Etiikan perinteinen rooli opetuksessa ja oppimisessa

Internet ja etiikka

Tietotekniikka-alan eettiset koodistot

Tekijänoikeudet

Mikä on tekijänoikeus?

Tekijänoikeudet ja internet

Kopiraitti

Opettajan rooli tekijänoikeus- kysymyksissä

Plagiointi

Piratismi

Muita ongelmia

Uhattu yksityisyys

Sähköpostin kirjesalaisuus

Anonyymius, hyöty vai haitta?

Eettisesti arveluttava materiaali

Kuinka tukea eettistä kasvua?

Verkkokeskustelun satoa

Lopuksi

Lähdeluettelo

Plagiointi

Plagiointi ei ole uusi ongelma. Sitä on esiintynyt vuosikymmeniä. Plagiointia edistää suurelta osin internet valtavien tietomääriensä takia. Netistä pystyy kopioimaan kirjoitelmiinsa mitä vaan, kunhan tietää keinot, joilla hakea tietoa. Netistä löytyy myös sivustoja, joiden ainoa tarkoitus on tarjota joko ilmaiseksi tai maksullisesti valmiita kurssitöitä, kertoo The Christian Science Monitor. Esimerkkinä tällaisesta sivusta artikkelissa mainitaan Cheater, jonka motto on “Download your workload”. Cheaterissa valmiita tekstejä pystyy etsimään suhteellisen laajasta tietokannasta joko kategorioittain tai hakusanoilla.

Plagioinnin estämistä varten on olemassa kuitenkin keinoja: Plagiarism.org tarjoaa sellaisen. Heidän mukaansa plagiointi on vakavin teko, mihin korkeakoulumaailmassa voi syyllistyä. Opettajien aika menee hukkaan, mikäli he joutuvat viettämään tuntikausia etsien mahdollisia alkuperäistekstejä, plagiarismin sivustoilla kerrotaan. Heidän tarkoituksenaan on, että oli kyseessä mikä tahansa yliopiston tai muun korkeakoulun kurssin suorittamiseen tarvittava teksti, sitä ei pysty plagioimaan jäämättä kiinni. Tämä väite herättää luonnollisesti epäilyksiä. Väite perustuu kuitenkin sekä selkeään strategiaan, jota opettajien ja oppilaiden pitää noudattaa, että tietokoneiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Ensiksi opettajan tulee rekisteröidä luokkansa. Sitten hän pyytää oppilaitaan lähettämään kirjoituksensta TurnItIn verkkosivustoille. Kukin kurssilainen kirjautuu TurnItIn:iin. TurnItInissä oppilaat kopioivat työnsä TurnItInin tietokantaan, joka on suunniteltu juuri heitä varten. Jokainen työ saa “sormenjäljen”.  Töitä vertaillaan olemassa oleviin teksteihin. Jokaisesta työstä muodostetaan “originaaliraportti”,  jonka opettaja voi käydä lukemassa. Seuraavan sivustoilta löytyvän raportti-esimerkin kautta on hyvä tutustua, miten homma käytännössä toimii.

Ensimmäisessä kohdassa näkyvät tekijän tiedot, joissa on nimi, henkilökohtainen ID, tiedoston lähettämispäivä, esseen nimi, sekä esseen sanojen määrä. Toisessa kohdassa on liikennevaloja muistuttava yleisindikaattori, josta näkee yleiskuvan, miten paljon tekstissä esiintyy mahdollista plagioitua materiaalia. Seuraavaksi on laskuri, joka kertoo kuinka monta sellaista dokumenttia, joissa on täsmälleen samoja fraaseja, löytyy. Sitten näytetään samankaltaisia linkkejä. Lopuksi on oppilaan tekemä teksti, josta on alleviivattu mahdollisesti plagioituja kohtia.

Sivustoilla on myös muutamien opettajien lähettämää palautetta siitä, että alkuperäinen lähdeteksti löytyy, eli menetelmä todella toimii. Mikään ei kuitenkaan ole maksutonta. Näillä sivustoilla mainostettavan palvelun hinta määräytyy raporttikohtaisesti. Jokaisesta opettajan tilaamasta raportista veloitetaan siis erikseen. Opettaja voi myös valita, mikä summa maksetaan rekisteröidyttäessä palveluun. Tämä summa määrää sitten, mitä yhdelle raportille tulee hintaa.

Vaikka Plagiarismin sivustoilla annetaan ymmärtää, että menetelmä on täysin vedenpitävä, herää silti kysymyksiä. Eräs paha ongelma on se, että jos plagioidaankin vieraankielisestä tekstistä kääntämällä se omalle kielelle. Tuskinpa vaan tällaiset tapaukset jäävät kiinni.

Oppilaitoksissa opettajien sekä oppilaiden välinen yhteistyö saattaa kariutua plagiointi epäilyihin puolin ja toisin (Meisalo ja muut 2000). Plagioinnissa on usein kuitenkin kyse vain siitä, että alkuperäisen tekstin kirjoittajaa ei olla mainittu oman tuotoksen yhteydessä. Joskus kyseessä saattaa olla kuitenkin harkittu teko. Tekstin kirjoittaja muokkaa jonkun muun tekemää tekstiä hieman, ja antaa sitten ymmärtää, että on itse tehnyt kyseisen tuotoksen. Lähteisiin viittaamista ei turhaan pidetä tärkeänä asiana. Asian ”keksijä” saa näin osakseen kunnioituksen. “Kirjallisilla sopimuksilla voidaan välttyä monilta hankaluuksilta varsinkin silloin, kun millä tahansa yhteistyömuodolla tuotetaan kaupallista tai meriitti arvoa omaavia tuloksia. Plagioinnin vaaroja ei tule kuitenkaan liioitella, eikä plagioinnin mahdollisuudesta saa antaa muodostua estettä rakentavalle yhteistyölle ja tiimityöskentelylle” valistavat Meisalo ja kumppanit.